Joulun alla pääsee kiinni lapsenomaiseen iloon

Olen aina rakastanut joulua. Siinä on jotakin sellaista taikaa, johon ei pääse kiinni milloinkaan muulloin. Tai se ei oikein edes ole sallittua muina aikoina. Jouluna nimittäin aikuistenkin on helpompi heittäytyä fiilistelemään kaikkea sitä tunnelmaa, taianomaisuutta ja lapsenomaista innostusta. Ja kaikki se tuo iloa ja keveyttä arkiseen aherrukseen.

Monesti me aikuiset paahdamme päivästä ja viikosta toiseen arkisten kiireiden keskellä ikään kuin laput silmillä. Keskitymme kaikkeen siihen pakolliseen niin, ettemme ehdi näkemään hyviä ja kauniita asioita ympärillämme. Työasiat ja kodin askareet vievät kaiken huomiomme, ja myöskin energiamme, emmekä jaksa tai ehdi enää hassutella tai fiilistellä mitään, mikä ei ole tuottavaa. Jouluna kuitenkin moni aikuinenkin ainakin pyrkii löytämään sisäisen lapsensa ja kaiken sen leikkimielisyyden ja innostuneen odotuksen, minkä lapsuuden jouluistaan muistaa. Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa vaan välillä tekee ihan hyvää hassutella ja heittäytyä leikkimään perheen pienimpien kanssa.

Me aikuiset olemme usein kovin vakavia. Osa ystävistäni on kertonut, etteivät enää osaa leikkiä lastensa kanssa. Kyky heittäytyä lapsen mielikuvitusmaailmaan on kadonnut. Muistan toki itsekin ne ajat, kun lapseni olivat pieniä. Ei ollut ollenkaan helppoa ryhtyä leikkimään barbeilla tai merirosvoilla. Varsinkaan pitkän työpäivän jälkeen rättiväsyneenä. Miten surullista! Nyt kun omat lapseni ovat jo teini-ikiäisiä, suorastaan toivon, että saisin uppoutua heidän mukanaan joulupukin odotukseen tai tonttujen etsimiseen. Nyt joudun tekemään sen kaiken itse. En nimittäin suostu luopumaan joulun taiasta! Haluan yhä edelleen osata leikkiä ja tuntea tulikärpäset vatsassani kaikesta innostuksesta ja jännityksestä jouluaaton lähestyessä. Se mikä tuottaa minulle iloa, tuo myös kevennystä vuoden synkimpään aikaan.

Jännä kyllä en edes koe joulukuun olevan synkkää aikaa. Rakastan pimeän tuomaa tunnelmaa ja hieman aavemaista varjojen ja valojen leikittelyä. On jotenkin kovin lohdullista ja mieltä lämmittävää katsella iltakävelyllä naapuruston talojen tunnelmallisia kausivaloja tai ikkunoista pilkottavia tunnelmia. Tähdet ja kuu luovat taivaalle oman näytöksensä ja jäljet lumessa saavat mielikuvitukseni laukkaamaan. En siis vaivu joulukuussa koomaan vaan tietyllä tavalla herään eloon. Mielikuvitukseni ainakin. Pimeyden turvin pystyn mielikuvitukseni voimin loihtimaan omia maailmoitani piristämään vuoden lyhimpiä päiviä. Se kaikki kuuluu minulla erottamattomana osana joulun odotusta ja joulua. Pimeys ei siis ole minulle peikko vaan lämminhenkinen ystävä.

Lumen tultua haluan yhä lähteä laskemaan pulkalla mäkeä tai kaivaa sukset heti varastosta. Nuoskalumi suorastaan kutsuu lumilinnan tekoon tai lumipallosotaan. Lapsille nämä touhut ovat aivan normaaleja, mutta aikuisten kesken harvoin ryhdytään sotimaan lumessa. Mikä sääli! Aivan yhtä hyvin voisi työpaikan kahvihetki olla lumisota työpaikan pihalla. Kaikki saisivat aimoannoksen raitista ilmaa, hiukan liikeettä istumisesta kangistuneeseen kehoon ja ennen kaikkea iloa ja hauskuutta arkiseen aherrukseen. Työpaikoillekin pitäisi ottaa käytännöksi viettää osan päivää ulkona niin kuin päiväkodeissa. Ainakin näin talvella, kun valoisaa aikaa ei riitä enää työpäivän jälkeen. Jotenkin vaan moni tuntuu pelkäävän kylmää ilmaa ja valitsevan vaivattomamman tien istuen sisätiloissa tai autossa sen sijaan, että hulluttelisi hetken aikaa ulkosalla.

Joulunaika on kuin pieni pilkahdus iloisemmasta elämästä keskellä kaamosta. Pimeydestä voi löytää turvaa ja tunnelmaa ja joulun odotuksesta lapsenomaista iloa ja innostusta. Joulu tarkoittaa ikävä kyllä meille aikuisille myös kiirettä ja stressiä kaikista jouluvalmisteluista. Stressi syökin helposti kaiken iloisen fiilistelyn. Mutta mitäpä, jos tänä vuonna antaisitkin itsellesi luvan innostua joulusta? Heittäytyä kutkuttavaan odotukseen ja tunnelmoimaan sen sijaan, että kiirehdit ja suoritat. Pysähdy kuulostelemaan itseäsi ja mieti, mikä talvinen touhu oli lapsena ehdoton lempparisi. Voisitko kenties heittäytyä ja kokeilla lapsuutesi ajanvietettä uudelleen? Minä itse löysin viime talvena palapelit. Olin aivan unohtanut, miten ajantaju katoaa etsiessäni kuhunkin kohtaan sopivaa palaa. Olin aivan haltioissani saadessani keskittyä useamman tunnin etsimään pieniä palasia luomaan kokonaista kuvaa jostakin jouluaiheisesta. Heittäydyin, nautin ja sain valtavasti iloa. Tänä vuonna kaapissa odottaa jo useampi jouluaiheinen palapeli kuljettamaan minut joulun tunnelmaan ja tuomaan suunnattomasti iloa ja innostusta.

Jos haluat innostua joulunodotuksesta jo nyt, kurkkaa Juoksijan joulukalenteri linkistä.

Iloisia hetkiä joulun odotukseen!