Kehonkuva

Tänään kuntosalin peilistä itseäni katsoessa mieleeni nousi jostakin syystä muistoja niiltä ajoilta, jolloin näin omassa peilikuvassani vain vikoja ja korjattavaa. Nuorempana en jotenkin uskaltanut pitää kehostani. Ajattelin, että vaikka itse olisin tyytyväinen omaan kehooni, joku muu voisi silti pitää vartaloani vääränlaisena. Nyt tuo ajatus tuntuu täysin hölmöltä! Miksi kenenkään mielipide omasta kehostani pitäisi vaikuttaa minuun mitenkään?! Eikö tärkeintä olisi, että olisin itse tyytyväinen peilikuvaani ja rakastaisin itse itseäni? Se, miten näemme itsemme ja oman kehomme on ratkaisevaa. Oma kehomme on ainoa kehomme eikä sitä tulisi vihata ja rääkätä vaan rakastaa ja vaalia.

Hyväksyvä kehosuhde ei synny tyhjästä. Nuorempana yritin muokata kehoani sellaiseksi, mitä pidin kauniina tai hyväksyttynä. Vertailin, arvioin, kiristelin ja muokkasin. Olin varma, että kun vain näyttäisin tietyltä, tuntisin oloni onnelliseksi ja itsevarmaksi. Mutta niin ei koskaan käynyt. Löysin aina uusia asioita, jotka olisivat voineet näyttää paremmalta tai kauniimmalta. Kehossani oli kohtia, joissa oli mielestäni liika pehmeyttä tai liian vähän sulokkuutta. Vertailin itseäni muihin ihmisiin ja yritin tehdä kaikkeni, jotta näyttäisin samalta kuin ihailemani ihmiset. Mutta koskaan en yltänyt omiin tavoitteisiini, sillä aina löytyi joku, jonka keho näytti paremmalta. Vasta vuosien jälkeen ymmärsin, etten koskaan tulisi olemaan tyytyväinen, jos en oppisi rakastaan omaa kehoani sellaisena kuin se on.

Vasta kun väsyin jatkuvaan vertailuun ja riittämättömyyden tunteeseen, pysähdyin kysymään itseltäni: miksi en voi olla hyvä juuri nyt, tällaisena kuin olen? Siinä hetkessä aloin ymmärtää jotakin olennaista. Kauneus ei ole jokin tietty muotti, johon meidän tulisi mahtua. Kauneus on energiaa, elinvoimaa, aitoutta ja rohkeutta olla oma itsensä. Se on sitä, että kannat kehoasi arvokkaasti, vaikka kehosi ei olisikaan kaikkien trendien mukainen. Sitä, että liikut, koska rakastat tuntea olevasi elossa – et siksi, että vihaisit itseäsi.

Itsensä ja oman kehonsa rakastamista ei opi hetkessä. Et voi vain päättää, että hyväksyt makkarasi ja ryppysi ja rakastat itseäsi täysin ja ehdoitta. Onkin tärkeää muistaa, että kehorakkaus ei ole vain yksi päätös yhdessä hetkessä, vaan matka. Joillekin se matka voi olla pitkä ja kivinen, mutta vaikka miten kompuroisit matkallasi, on taival taatusti palkitseva. Tulee päiviä, jolloin oma peilikuva tuntuu vieraalta. Päiviä, jolloin olisi helpompaa vetää ylleen löysä paita ja piiloutua koko maailmalta. Se on täysin inhimillistä. Mutta rakkaus ei tarkoita sitä, että pitäisi olla aina tyytyväinen. Se tarkoittaa sitä, että on valmis kohtelemaan itseään lempeydellä silloinkin, kun ei tunne oloaan hyväksi.

Kehon rakastaminen alkaa hyväksynnästä, ja hyväksyntä alkaa ymmärryksestä. Ymmärryksestä, että tämä keho on sinun ainoa kotisi. Se on ollut mukanasi jokaisessa hetkessä, niin iloissa ja suruissa, menestyksissä ja kompastuksissa. Se on kantanut sinua tähän päivään asti ja jaksanut toteuttaa unelmiasi. Olet kenties suorittanut joitakin fyysisiä haasteita, kuten juossut maratonin tai synnyttänyt lapsia. Ehkä kehosi on toipunut vakavasta sairaudesta tai kokenut muodonmuutoksen pudottaessasi painoa. Älä siis soimaa kehoasi vaan arvosta sitä kaikesta siitä, mitä se on sinulle mahdollistanut.

Meitä pommitetaan eri medioissa jatkuvasti kuvilla ja viesteillä siitä, miltä meidän pitäisi näyttää. Todellisuudessa ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla kaunis. Joku ihailee hoikkuutta, toinen lihaksikkuutta, kolmas pehmeitä muotoja. Et voi miellyttää kaikkia, eikä sinun tarvitsekaan. Riittää, että itse rakastat itseäsi ja että sinun on hyvä olla omassa kehossasi. Kenenkään muun mielipiteellä ei ole merkitystä. Kuvittele, miten vapauttavalta ja helpottavalta tuntuu, kun päästät irti mahdottomista tavoitteista.
Kun alat tehdä asioita, jotka saavat sinut voimaan hyvin, ja unohdat asiat, joiden avulla toivot tulevasi hyväksytyksi.

Minulle liike on yksi suurimmista rakkauden muodoista omaa kehoani kohtaan. Juoksu, kävely, liikkuvuus- ja voimatreenit ovat tapoja kiittää kehoa siitä, että se toimii. Että se pystyy, jaksaa ja että se hengittää. Liike ei ole rangaistus, vaan juhla. Jokainen askel juoksulenkillä antaa minulle hyvää oloa. Jokainen treeni kuntosalilla tuo minulle vahvuutta. Jokainen kävelyretki metsässä rauhoittaa kehoani ja mieltäni ja muistuttaa minua siitä, miten hienoa on ihan vain olla olemassa. Elää ja hengittää. Liikkuminen onkin juuri yhteyden luomista omaan kehoon ja tapa kunnioittaa kehoa. Tarjota sille juuri sitä, mikä vahvistaa tai hoivaa sitä, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Haluankin nyt haastaa sinua, rakas lukijani. Tänään, kun katsot itseäsi peilistä, pysähdy hetkeksi. Sen sijaan, että etsisit virheitä, etsi jotakin, mistä voit olla kiitollinen.
Ehkä se on vahvat jalat, jotka kuljettavat sinua. Ehkä hymy, joka on läsnä muiden ihmisten elämässä. Ehkä pidät lihaksikkaista käsivaristasi tai pitkistä sormistasi. Ehkä ihailet kapeaa vyötäröäsi tai säihkyviä silmiäsi. Ehkä se, mistä olet tyytyväinen tänään, on se, että olet tänäänkin täällä – elossa ja oppimassa. Rakasta siis kehoasi, sillä se on sinun ainoa kotisi.
Pidä siitä huolta, puhu sille kauniisti ja kohtele sitä arvostaen. Koska kun opit rakastamaan itseäsi, koko maailma ympärilläsi muuttuu kauniimmaksi.

JAA SOMESSA