Kesä on juoksijan parasta aikaa

Kesä on juoksijan parasta aikaa. Vai onko?

Minulta usein kysytään, juoksenko ympäri vuoden. Aika moni tuntuu ajattelevan, että vain kevät, kesä ja alkusyksy ovat juoksemiseen soveliaita vuodenaikoja, ja nämäkin mahdollisesti vain hyvällä säällä. Minä kuulun kuitenkin siihen kansanosaan, joka juoksee läpi vuoden lähes säällä kuin säällä. Mutta onko kesä sitten juoksijan parasta aikaa?

Talven väistyessä ja lumen sulaessa moni kaivaa lenkkitossut talvisäilytyksestä. Kevät tuo paljaan asfaltin ja auringon lisäksi kuitenkin myös siitepölyn ja pölisevät kadut. Nämä saavat monet allergikot tuskastumaan vaikean hengityksen kanssa ja juokseminen voi tuntua vähemmän houkuttelevalta. Kesän edetessä erilaiset kukinnat voivat tehdä juoksemisesta mahdotonta ilman kunnollista allergialääkitystä. Itse olen siitä onnekas, että en kärsi allergioista.

Kesällä moni juoksija valittaa myös tukalasta kuumuudesta. Kaikki eivät suinkaan rakasta porottavaa aurinkoa ja hellelukemia. Minullakin tuskaisimmat maratonit ovat olleet juuri hellesäällä. Nautin enemmän viileässä juoksemisessa ja kaikki ennätykseni olenkin tehnyt hieman alle 20 asteessa. Juostessa, ja varsinkaan kisatilanteessa, ei sade juurikaan haittaa. Olen huomannut, että kävelylenkit sateella ovat huomattavasti epämiellyttävämpiä kuin juokseminen. Juostessa sade toimii mukavana viilentäjänä. Otankin usein pienen kesäsateen mielelläni vastaan juoksulenkeilläni.

Miten sitten kaikki ötökät, joita saa välillä silmiinsä ja suuhunsa kesken juoksulenkin? Itse en pahasti häiriinny ötököistä, mutta moni karttaa metsälenkkejä kesällä, koska siellä asuvat paarmat, punkit ja hyttyset. Tosin en itsekään rakasta juosta polkulenkeilläni hämähäkinseitteihin, mutta siedän sitäkin polkujuoksun tuomien upeiden elämysten vuoksi. Mikä sen ihanampaa kuin nähdä auringonnousu viljapeltojen yllä loppukesän aamuna tai auringonlasku veden ylle rantakalliota juostessa! Metsälenkeillä kannattaa kuitenkin pitää silmänsä maastossa, koska myös käärmeet lymyävät kallioisilla poluilla. On siis oltava varovainen. Lenkin jälkeen on myös hyvä muistaa tarkistaa iho punkeista. Niitä kun voi napsia mukaan metsäpolulta ihan huomaamattaan.