Kohti hyvinvointia

Hyvinvoinnista on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö. Siitä meuhkataan sosiaalisessa mediassa, uutisissa ja lehdissä. Varsinkin naistenlehdet ovat pullollaan erilaisia hyvinvointivinkkejä liikunnasta ravintoon. Selkeästi ihmiset voivat varsin huonosti, koska hyvinvointi on niin kuuma aihe. Itsekin kiinnostuin aiheesta oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun ymmärsin, etten voinut hyvin. Ryhdyin tutkimaan, mitä hyvinvointi juuri minulle merkitsi. Ja millä keinoin saisin sitä lisää elämääni.

Olen aina ollut perusluonteeltani iloinen. Silti elämääni on kuulunut useita jaksoja, jolloin mielenmaisemani on ollut jokseenkin harmaa ja apaattinen. Mutta vasta aikuisiällä stressaavan työn ansiosta mieleni alkoi kyynistyä toden teolla. Se ei ollut mielekäs olotila itselleni, eikä taatusti läheisillenikään. Halusin pois mielen ankeudesta ja takaisin omaan luontaiseen iloiseen valooni. Ymmärsin hyvinvoinnin merkityksen siis vasta, kun se oli kateissa.

Aloitin taipaleeni valoisamman mielen etsimisessä perehtymällä mielen mustuudesta kertovaan kirjallisuuteen. Tutkin siis ensin, mikä meitä kaikkia nykyään masentaa. Luin kirjoja uupumuksesta, masennuksesta ja ylisuorittamisesta. Selasin somessa erilaisia ryhmiä, jotka sivusivat näitä aiheita. Otin selvää, mistä kyynisyyteni johtui. Ymmärsin hyvin nopeasti, että olin itse laiminlyönyt hyvinvointiani jo vuosia. Olin suorittanut arkea töissä ja kotona. En ollut antanut itselleni aikaa pysähtyä ja vain olla. Olin jo vuosia ollut hyvin kiireinen ja stressaantunut. Tajusin, että nyt oli aika pysähtyä. Pysähtyä ja katkaista tuo ankeuttava ajatusmaailma.

Ryhdyin pohtimaan, mitkä ovat niitä asioita, jotka tuovat minulle iloa. Alkuun en edes muistanut, mitä ne asiat olivat. Mitkä asiat olivat minusta kivoja? Mistä sain iloa ja nautintoa? En alkutaipaleella hoksannut yhtäkään. Mutta kun luin, opiskelin ja tutkin asioita, aloin taas löytää niitä asioita. Ensin vain muutaman ja pian jo useita. Muistin rakkauteni lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ymmärsin, miten tärkeitä luonto ja eläimet minulle olivat. Löysin uudelleen rakkauteni juoksemiseen ja liikkumiseen. Huomasin, miten paljon nautin läheisteni seurasta. Tajusin, että elämänihän oli täynnä ihania asioita, kun vain avasin niille silmäni! Jo tuo havainto, että olin ihanien asioiden ympäröimä, toi minulle valtavasti iloa. Miten ihanaa, että näin taas asiat positiivisessa valossa synkistelyn sijaan!

Kun sitten olin oivaltanut olevani onnekas ja ihanien asioiden ympäröimä, janosin tuota kaikkea hyvää lisää ja lisää. Ryhdyin järjestämään läheisilleni enemmän aikaa. Tein pitkiä kävelyitä luonnossa, luin ja kirjoitin. Mitä enemmän annoin itselleni aikaa viettää näiden ihanien asioiden parissa, sitä paremmin voin. Hyvinvointini oli lisääntynyt huomattavasti. Ja miten yksinkertaisilla keinoilla! Ei siihen tarvittu joogaretriittejä tai kalliita ravintolisiä. Ei hyvinvointini ollut kiinni lomareissuista ulkomaille tai viikoittaisista kasvohoidoista. Ihan perusasiat riittivät nostamaan mieleni harmaudesta.

Kun olin jo hyvänmatkaa edennyt tällä hyvinvointipolullani, halusin jakaa ilosanomaani myös muille. Ymmärsin, että auttamalla muita löytämään elämänilonsa, saisin itsekin roppakaupalla lisää hyvinvointia. Niinpä aloitin ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot. Tuo matka valmentajaksi oli antoisampi kuin olisin voinut kuvitellakaan. Sain tavata samanhenkisiä ihmisiä, joista muodostui uusia ystäviä. Sain jakaa ajatuksia hyvinvoinnista ja auttaa harjoitusvalmennettavia heidän elämänsä haasteiden kanssa. Ja kyllä, sain itselleni valtavasti lisää hyvinvointia auttamalla muita löytämään sitä. Tuolla matkallani olen edelleen. Missioni onkin jakaa tietotaitoani valmentamisen keinoin kaikille hyvinvoinnista kiinnostuneille. Tässä blogissa tulen jakamaan ajatuksia tältä matkalta.

Voikaa hyvin!

JAA SOMESSA