Kun elämä heittää kierrepallon

Joskus elämässä tapahtuu jotakin ennalta arvaamatonta, joka sekoittaa koko paketin. Omalla kohdallani tällainen asia tapahtui tässä toukokuun aikana. Äitini joutui sairaalaan ja menehtyi muutamassa viikossa. Ensin huoli äidin voinnista ja lopulta äidin yllättävä kuolema sai oman elämän täysin sekaisin. Miten tällaisissa tilanteista sitten selviää?

Olen rakentanut itselleni toimivat rutiinit liikunnan ja hyvinvointia tukevan ravitsemuksen ylläpitämiseksi. Nyt raskaalla hetkellä tämä kaikki meni kuitenkin täysin sekaisin. Ajoin ensin 650 km äitini luokse katsomaan häntä sairaalaan ja muutaman päivän sairaalassa vierailujen jälkeen ajoin takaisin kotiin. Pari päivää kotona oltuani ajoin jälleen äitini luokse sanomaan viimeisiä hyvästejä. Koko tämä setti oli todella uuvuttavaa ja pisti päivärytmini ja rutiinit ihan sekaisin. Yritin kuitenkin pitää kiinni edes jonkinlaisesta rytmistä, että tilapäinen sekava tilanne jäisi tilapäiseksi. Miten tässä onnistuin?

Tällaisten kriisien keskellä tärkeintä on yrittää pitää kiinni edes jonkinlaisesta rytmistä. Itselleni tärkeintä on huolehtia unesta. Jos unirytmi sekoaa täysin, menee helposti kaikki muukin sekaisin. Joten tärkeää olisi yrittää pitää kiinni nukkumaanmenoajoista edes jotenkuten ja pyrkiä pitämään kiinni myös siitä, että herää suht samoihin aikoihin. Jos unen kanssa onnistuu pitämään rytmiä ja rutiinia yllä, on jo aika paljon pelastettu. Toinen asia, mikä pitää päivät kasassa on ruokarytmi. Pyrin siis syömään säännöllisesti ja pidän kiinni myös hyväksi havaituista ruoka-aineista. Älä siis sorru syömään kiireessäkään mitä sattuu ja milloin sattuu vaan valitse fiksuja ruokia myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kiireessä tai esimerkiksi sairaalassa vieraillessasi ei ehkä ehdi laittaa itse ruokaa, mutta valmisruoistakin löytyy hyviä vaihtoehtoja. Nykyään saa valmiita salaatteja joka kaupasta ja pienillä tuunauksilla ne ovat ihan kelpoa ravintoa. Älä siis sorru syömään pikaruokaa ainakaan monta päivää peräkkäin.

Jos pystyy pitämään ruokailuista ja unirytmistä kiinni, on jo melko pitkällä. Jos vielä saat päiviisi jotakin kevyttä liikettä, on poikkeuksellisen tilanteen huonot vaikutukset jo minimoitu aika pieniksi. Kriisin keskellä ei kannata noudattaa raskasta treenirutiinia, vaikka siihen olisi aikaakin. Kun henkisen puolen kuorma kasvaa tavallista suuremmaksi, on hyvä hellittää fyysisen kuormituksen kanssa. Kävely metsässä tai puistossa tekee jo oikein hyvää niin kehollesi kuin mielellesikin. Itse pyrin automatkoillakin pitämään pieniä kävelytaukoja autossa istumisen lomassa. Näin saan pidettyä aineenvaihdunnan käynnissä eikä lihakset mene jumiin pitkien istumisten seurauksena. Pysähdyksillä voi kävelyn lisäksi venytellä ja vähän jumppailla verenkierron lisäämiseksi.

Kriisien aikana kunnon kehitys ei ole oleellisinta liikunnassa. Pelkästään kunnon romahtamisen ehkäisy on jo iso asia, jos mielesi myllertää. Ole siis itsellesi armollinen. Kunnon kehitykseen ja voimatasojen nostamiseen on aikansa sitten, kun kriisi on ohi ja sekä kehosi että mielesi on palautunut järkytyksestä. Anna siis itsellesi aikaa toipua rauhassa. Liika rehkiminen liian aikaisin voi pitkittää toipumista. Pidä rauhassa jakso, jolloin keskityt lempeään liikkeeseen. Hoida ja helli kehoasi vaikkapa venyttelemällä tai rauhallisilla hengitysharjoituksilla. Mielen ylivirittyneisyyden ottaessa vallan, pyri laskemaan mielesi kierrokset rauhoittelevilla sanoilla ja lempeällä kosketuksella. Voit pahimman hädän hetkellä toistaa itsellesi lauseita: ”Olen turvassa. Minulla ei ole juuri nyt mitään hätää”. Voit myös halata itseäsi ja rauhoittaa itseäsi silittelyllä. Luonnossa liikkuminen voi myös auttaa irtautumaan omista murheista. Kun saat niin kehon kuin mielenkin ylikierrokset laskemaan, unikin maistuu paremmin ja tilanne pysyy jollakin tavalla hallinnassa.

Kun sitten kriisi menee ohi tai ainakin hellittää otettaan riittävästi, on aika palata vähitellen omaan liikkumisrytmiin. Huolehdi kuitenkin, että etenet varovasti ja itseäsi kuunnellen. Lisää liikuntakertoja hiljalleen ja malta odottaa tehokkaiden treenien kanssa vielä vähän aikaa. Vasta, kun palautuminen kevyistä treeneistä sujuu ongelmitta, on aika lisätä tehoja. Moni tekee sen virheen, että palaa mieltä järkyttäneen ajanjakson jälkeen liian nopeasti kovien treenien pariin ja huomaan viikon tai parin jälkeen olevansa aivan piipussa. Toisaalta myöskään täysin passiivisena vietetty pitkäksi venyvä aika ei ole hyväksi. Pyri siis pitämään ainakin jonkinlaista liikkumista tai ulkoilua mukana myös raskaina aikoina.

Itselleni pahin järkytys on jo selätetty ja voin hiljalleen aloitella taas treenaamista. Kuolema on joka tapauksessa taas kirkastanut minulle, miten haurasta elämä on, ja miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Itsestäni huolehtiminen tarkoittaa minulle liikunnan oikeanlaista mitoitusta muuhun kuormitukseen suhteutettuna sekä niin uni- kuin myös ruokarytmin ylläpitämistä. Kun keho on virkeä ja terve, myös mieli jaksaa kantaa raskastakin taakkaa paremmin.