Millä fiiliksellä sinä juokset? Tunnistatko laiskottamisen ja väsymyksen eron?

Kävin tänään testaamassa itselleni aivan uutta ja tuntematonta polkujuoksureitistöä. Sinänsä aika kutkuttavan innostavaa, mutta jostain syystä startti oli kuitenkin vähän nihkeä. Aloitin siis rauhallisesti ja pohdiskelin samalla, olinko oikeasti väsynyt vai johtuiko alavireisyys pelkästään laiskotuksesta. Näillä kahdella on nimittäin merkittävä ero.

Vaikka rakastan juoksemista, ei minuakaan aina innostaisi lähteä lenkille. Joskus innottomuus johtuu kovista treeneistä edellisinä päivinä ja joskus vireyteen taas vaikuttaa huonosti nukuttu yö tai edellisen päivän liian vähäiseksi jäänyt syöminen. Mutta joskus alavireisyys ja innottomuus kertoo jostain muusta. Kyse voi olla alkavasta flunssasta tai liian suuresta kuormituksesta palautumiseen nähden. Oli se sitten fyysistä tai henkistä kuormaa, keho reagoi aivan samalla tavalla. Onkin oleellista pysähtyä miettimään, mistä huono juoksuvire oikeasti johtuu.

Yksi huonovireinen juoksupäivä ei välttämättä vielä kerro mitään, mutta jos useampi perättäinen lenkki tuntuu tervan juonnilta, on syytä ottaa tuumaustauko. Meillä kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä. Aina ei juoksu kulje yhtä hyvin eikä mieli välttämättä ole aina skarpeimmillaan. Mutta jos huomaat useammalla lenkillä olevasi kaukana normaalista vireestä, on ehkä hyvä ottaa lepoa muutama päivä tai vaihtaa juoksu johonkin rauhallisempaan lajiin. Itselleni tämä ei aina ole ollut helppoa. Olen nuorempana sokeasti suorittanut harjoitusohjelmaani ja sulkenut korvani kehon viesteille väsymyksestä. Onneksi nykyään osaan jo kuunnella kehoni kuiskintaa ja tehdä ratkaisuja sen mukaan. Joskus pelkkä kävely metsässä on juuri sitä treeniä, mitä kroppani kaipaa.

Olen opetellut itseni kuuntelua useamman vuoden ajan. Tänä aamuna nihkeän startin aikana kuulostelin tuntemuksiani ja fiiliksiäni ja päätin tehdä lenkistä kevyen. Hitaammalla vauhdilla ehdin ihastella uusia maisemia ja nautiskella loppukesän aamusta vauhtilenkkiä paremmin. Huomioin ympäristöäni ja pysähdyin ottamaan kuviakin. Annoin keholleni kevyttä treeniä ja samalla mieleni alkoi herätä väsyneestä olotilasta. Vaikka olin metsään mennessäni hiukan innoton, olin sieltä pois tullessani iloinen ja hyväntuulinen. Olin tehnyt itselleni hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin. Parkkipaikalla taputtelin mielikuvissani itseäni olalle onnistuneesta itseni kuuntelusta. Hyvä minä!

Olen pohtinut paljon aikaisempaa tapaani suorittaa lenkkejä. Silloin en juurikaan kysellyt itseltäni, huvittiko minua lähteä lenkille. Vaihdoin vain töiden jälkeen lenkkikamat päälle pelkästä rutiinista ja painelin ulos juoksemaan. Sittemmin olen ymmärtänyt, että joskus henkistä kuormaa kertyy päivän aikana niin paljon, että kävely on keholleni parempi ratkaisu kuin vauhtikestävyystreeni. Mutta miten sitten päästä kiinni siitä, milloin kyse on väsymyksestä ja milloin laiskuudesta? Olen huomannut, että näiden kahden eron tunnistamisessa auttaa, kun kirjaa ylös fiiliksiä ennen ja jälkeen treenin. Hyvä olisi myös kirjoittaa muistiin treenin aikaisia tuntemuksia. Kehittelinkin Fiilispäiväkirjan, jonka voit ladata alla olevasta linkistä. Fiilispäiväkirjaa pitämällä huomaat, jos laiska fiilis lenkin alussa ei kohene lenkin aikana tai jos samalla viikolle osuu useampi väsynyt treeni.

Usein perinteiset harjoituspäiväkirjat keskittyvät treenin kulkuun, juostuihin kilometreihin ja vauhteihin. Nämä ovatkin juoksussa kehittymisen kannalta oleellisia tietoja, mutta jos et milloinkaan kirjoita ylös havaintojasi tuntemuksistasi, et pääse kiinni alkavaan ylirasitukseen ajoissa. Myös se voi olla pysähtymisen paikka, jos huomaat fiilispäiväkirjaa pitäessäsi, ettet ole enää pitkään aikaan nauttinut juoksemisesta. Tällöin on syytä ottaa etäisyyttä lajiin ja pohtia, mistä innottomuus johtuu. Olethan muistanut pitää myös kevyitä treeniviikkoja ja ylimenokausia. Tai ehkä olet viime aikoina syönyt poikkeuksellisen huonosti. Myös näitä asioita voit kirjata fiilispäiväkirjaasi, niin pääset kiinni innottomuuden syihin.

Kun juoksee pääosan vuotta tutuilla reiteillä, on uudet polut varsin virkistäviä. Niin oli tänäkin aamuna, kun hellin omaa kehoani antamalla sille vain kevyttä treeniä. Mieli kyllä virkistyi, kun kehoa ei rääkätty liiaksi. Joskus on ihan hyvä pysähdellä ihastelemaan aamukastetta ja maistelemaan mustikoita. Aina ei tarvitse tykittää täysillä. Muista kuulostella kehosi kuiskailuja ja nauti matkasta!

Iloisia loppukesän kilsoja!