Ohjelmoinnista

Olen viime aikoina miettinyt paljon ohjelmointia. Jokainen juoksija on ainakin jossakin kohdassa juoksutaivaltaan noudattanut jotakin harjoitusohjelmaa. On se sitten henkilökohtaisesti itselle luotu, netistä napattu yleispätevä ohjelma tai jollekin tietylle matkalle suuntaava suunnitelma tai kenties ihan itse laadittu ajatus siitä, miten juoksutreenit toteutetaan. Ohjelmia on eri pituisia erilaisiin tarkoituksiin. Suurin osa internetin tarjoamista valmiista ohjelmista on suunniteltu nimenomaan jonkin tietyn matkan taittamista varten. On ohjelmia 5 kilometrille, kympille, puolimaratonille ja maratonille. Aloittelijoille suunnitelmat on tarkoitettu vain kyseisen matkan suorittamiseen ja vähän kokeneimmille ajatuksena on ylittää maaliviiva ennätysajassa. Treeniohjelma on hyvä olla olemassa, jotta kuntoa saadaan kehitettyä, mutta myös sitä varten, ettei juosta itseään aivan piippuun.

Oli sitten treeniohjelmaa tai ei, moni tuntuu piiputtavan. Varsinkin netistä ostetut yleispätevät ohjelmat ovat usein laadittu vain juoksemista silmällä pitäen. On annettu ohjeet siiten, miten toteutat harjoitusohjelman, jotta tietyssä viikkomäärässä kehityt mahdollisimman hyvin. Nämä ohjelmat eivät siis tiedä mitään juoksijan muusta elämästä. Niissä ei oteta huomioon työelämän tai perhearjen aiheuttamaa stressiä. Ja kehohan ei erottele, mikä sitä stressaa; onko se fyysisestä rasituksesta johtuvaa vai henkisen kuorman aikaansaamaa. Verkkovalmennuksena tai muuten netistä hankitut ohjelmat eivät myöskään ota huomioon juoksijan ravitsemusta tai kykyä palautua. Nämä kuitenkin vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten hyvin juoksussa kehittyy. On syötävä treenaamista tukevaa ravintoa riittävästi ja palauduttava rasituksesta, jotta kehitystä voi ylipäätään tapahtua.

Ohjelmat siis auttavat kehittymään juoksussa, ja hyvin laadittu ohjelma muistuttaa myös lepopäivien tärkeydestä. Varsinkin pidempiaikaiset suunnitelmat sisältävät raskaampien, kehittävien viikkojen lisäksi myös kevyitä, palauttavia jaksoja. Juoksijat noudattavat ohjelmaa yleensä aika tunnollisesti. Tai ainakin itse tunnollisena ihmisenä pyrin mahdollisimman tarkasti noudattamaan. Jos ohjelmassa on kova treeni, otetaan itsestä kaikki irti, ja taas vastaavasti kevyinä päivinä ymmärretään levätä. Mutta miten sitten muussa elämässä? Moni paahtaa samassa oravanpyörässä päivästä ja viikosta toiseen vuosi vuoden perään. Kuskataan lapsia harrastuksiin, tehdään pitkää työpäivää tai ollaan puolittain töissä lähes koko ajan. Juostaan ja treenataan työelämän ja perheen arjen pyörityksen ohella kuin huippu-urheilijat. Nukutaan liian vähän ja syödään, mitä kiireen keskellä ehtii. Ja sitten ihmetellään, kun jatkuvasti väsyttää tai treenit eivät kulje. Juoksuohjelma kyllä on, mutta ei mitään suunnitelmaa elämän muille osa-alueille.

Moni hyötyisi siis koko elämän kattavasta ohjelmasta. Elämäntreeniohjelma ottaisi huomioon raskaat viikot ja yöunien vähyyden. Stressaavan työviikon päätteeksi ohjelmassa lukisi hyvää ravitsemusta ja kehoa ja mieltä hellivää tekemistä kuten lempeää joogaa tai puiden halailua lähimetsässä. Monelle vauhdin höllääminen, saati sitten kokonaan pysähtyminen, tuntuu olevan todella vaikeaa. Juoksuohjelmassa lukeva kevyt viikko on vielä jollakin tavoin toteutettavissa treenejä keventämällä tai pitämällä urheilusta vapaapäiviä, mutta jos elämä muilta osin noudattaa samaa kiihkeätahtista suorittamista, ei keho edes huomaa, että harjoituskuorma on keventynyt. Arjesta puuttuu siis pidempiaikainen suunnitelma, jolla selvittäisiin viikoista ja kuukausista toiseen ilman rasitusvammoja.

Juoksuohjelmat sisältävät kevyitä jaksoja juuri siitä syystä, että keho jaksaisi antaa enemmän tehoja tulevina raskaampina treeniviikkoina. Mutta entä arjessa sitten? Muistammeko hidastaa tahtia, jos seuraavalla viikolla on luvassa paineita työelämässä tai erityisen paljon lasten kuskaamista harrastuksiin tai muihin menoihin? Entä miten huomioimme juoksuharjoitteiden vaihtelevan kuorman arjessamme? Jos treeniohjelmassa on menossa raskas treeniviikko, ei ole kovin viisasta pyörittää muuta elämää samaan aikaan yhtä kiivaasti. Harvalla meistä on kuitenkaan kykyä tarkastella tilannetta objektiivisesti juuri siinä hetkessä. Mahdolliset ylilyönnit treenien ja muun elämän kanssa huomataan usein vasta jälkeen päin. Moni hyötyisikin kaikkien elämän osa-alueiden stressitekijöiden pohtimisesta juoksuohjelmaa valittaessa. Voisiko treeniohjelmien ajatusmaailmaa lainata myös arkeen?

Toisin kuin pidemmissä treeniohjelmissa, elämässä ei valitettavasti aina tiedä, mitä on edessä. Ohjelmaa noudattava juoksija tietää tasan tarkkaan, milloin on seuraava vetotreeni tai milloin voi ottaa vähän iisimmin. Mutta elämä heittää meille tehopäiviä välillä aivan sattumanvaraisesti. Töissä voi tulla vastaan hankalia asiakkaita tai stressaavia jaksoja aivan yllättäen. Lapset tai vaikka omat vanhemmat voivat yhtäkkiä tarvita tavallista enemmän hoivaa tai aiheuttaa ylimääräistä huolta. Kodin ylläpitäminen vaatii välillä enemmän rahaa kuin on budjetoitu ja rahahuolet voivat aiheuttaa normaalista poikkeavaa stressiä. Elämä tarjoilee meille yllätyksiä, ja niihin on hyvä osata suhtautua lempeydellä. Koska elämän treeniohjelmaa ei voi suunnitella tarkasti, on juoksusuunnitelman ja oman mielen oltava joustavia. Harvoin arjen tarjoamat haasteet voidaan kokonaan väistää, mutta juoksuohjelmaa voi onneksi aina muokata tilanteeseen sopivaksi. Juoksuohjelman, mutta myös elämän kokonaisvaltaisen suunnitelman, noudattaminen onkin parhaimmillaan, kun siihen ei suhtaudu liian vakavasti. Ohjelmasta saadaankin parhaat tulokset usein siten, ettei sitä nouda aivan kirjaimellisesti vaan osataan tehdä muutoksia omaa kehoa ja mieltä kuulostellen. Tämä ei ole aina helppoa, mutta yritän olla tunnollinen myös itseni kuuntelussa. Ehkä jatkossa lisään juoksuohjelmaani hetkiä itseni tutkiskelua varten ja muokkaan suunnitelmaani löydösteni pohjalta. Jos sinä kaipaat apua treeniohjelman ja perusarjen yhdistämisessä, tuleva verkkokurssini voisi olla avain toimivampaan kokonaisuuteen. Lisätietoa kurssista