Onko pakko?

Välillä tuntuu, että elämä on yhtä velvoitteiden suorittamista ja pakollisten asioiden hoitamista. Aina ei töihin meno huvita tai lenkille lähtö houkuta, mutta jos joka päivä joudut pakottamaan itsesi työpaikalle tai liikkumaan, on syytä ottaa tuumaustauko. Jos kaikki tekemisesi on väkinäistä ja pakosta käsin suoritettua, katoaa elämästä hyvin helposti ilo ja kyynistyt. Mutta onko sitten aina pakko tehdä aivan kaikkea?

Helposti laadimme itsellemme sisäisiä sääntöjä oman elämämme hallitsemiseksi. Ajattelet ehkä, että on hyvä urheilla joka päivä terveyden edistämiseksi tai siivota koti lattiasta kattoon joka viikko. Voi tuntua, että on pakko raahautua työpaikalle, missä et kerta kaikkiaan viihdy. Tai tavata sukulaisia säännöllisesti, vaikka et millään jaksaisi. Kaikki nämä ovat ehkä jossakin kohtaa elämääsi tuntuneet hyviltä asioilta ja toimineet mainiosti jonkin aikaa. Mutta jos viime aikoina olet kokenut, että elämässäsi on pelkkiä velvollisuuksia, on aika tarkastella tapojasi tarkemmin. Onko sinun oikeasti aivan pakko siivota joka viikko koti putipuhtaaksi tai tavata sukulaisia vain koska he haluavat tavata sinua? Tai tarvitseeko sinun väkisin raahautua salille tai juoksulenkille, jos et tällä hetkellä koe vetoa sinne? Voisitko ottaa hetken taukoa rutiineistasi ja katsoa, olisiko aika tehdä jotakin muuta?

Helposti jäämme kiinni vanhoihin tottumuksiimme. Toistamme itseämme päivästä toiseen ja ikään kuin suoritamme sitä versiota itsestämme, jonka olemme kehittäneet. Jos olet luonut itsellesi identiteetin kodinhengettärestä, jonka koti on aina puhdas ja raikas, voi olla vaikea luopua totutusta tavasta ja elää epäjärjestyksen keskellä. Tai jos olet rakentanut identiteetiksesi urheilullisen ikiliikkujan, voi olla vaikea pitää huilia, koska jollakin tavalla ajattelet, että sinulta odotetaan tietynlaista käytöstä tai tapoja. Tekemisestä on tullut pakonomaista suorittamista ilman iloa. Olet tullut luoneeksi itsellesi vankilan, josta et enää osaa ulos.

Joskus jo pysähtyminen ja asian tiedostaminen auttaa. Jos lenkille lähtö ei huvita tai salitreeni kutsu, voi muutama lepopäivä saada ihmeitä aikaan. Tai jos työpaikka tuntuu vievän kaikki mehut, on ehkä syytä tarkastella, voisiko jossain olla sinulle sopivampi paikka. Mutta aina on vaihtoehtoja! Vaikka välillä voi tuntua, että olet jumissa eikä ulospääsyä ole, se ei pidä paikkaansa. Eikä ratkaisun aina tarvitse olla jostakin hankalasta asiasta luopumista. Joskus pelkkä asenteen muutos muuttaa kaiken. Jos salitreeni tai juoksulenkki ei nappaa, koska ajattelet, että sinun on pakko liikkua, voit kokeilla, miten käy, kun ajatteletkin, että pakon sijaan saat liikkua. Sinulla on toimiva keho, jota pystyt liikuttamaan. Kaikilla ei ole yhtä onnekasta tilannetta. Asenteen muutos voi myös avata silmäsi sille, että ehkä sinun ei tarvitse lopettaa urheilua kokonaan vaan kaipaat vain vaihtelua. Kokeile vaihteeksi uimista tai sulkapalloa ystäväsi kanssa. Liiku ilosta käsin ja rakkaudesta itseäsi kohtaan, älä pakosta käsin.

Olemme usein kovin ankaria itsellemme emmekä salli otteemme lipsua totutuista tavoista. Päässäsi voi pyöriä ajatus, että sinun on pakko mahtua seuraavanakin kesänä vanhaan kesämekkoosi ja sen takia rääkkäät itseäsi salilla ja kituutat niukalla ruualla. Kesäkuntoon on pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Matkasta tulee raskas ja tekemisestä väkinäistä pakkoa. Ja ennen pitkää kypsyt koko touhuun ja repsahdat pahemman kerran. Sen sijaan, että jäisit kiinni pakonomaiseen tekemiseen, salli itsellesi vähän tilaa kesäkuntoprojektissasi. Muista 20/80 sääntö ja salli itsellesi myös lepoa ja taukoa tiukasta kuuristasi. Tee kuntokuuri rakkaudesta itseäsi kohtaan äläkä rääkkää itseäsi. Tee itsellesi hyvää. Kukaan ei oikeasti pakota sinua eikä sinun oikeasti ole pakko mahtua johonkin tiettyyn vaatteeseen. Sinun arvosi ei määrity hoikkuutesi tai saavutustesi mukaan. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet tälläkin hetkellä!

Joskus voi olla vaikea erottaa ulkoinen paine ja sisäinen piiskuri toisistaan. Usein luomme itse itsellemme odotuksia, joita kuvittelemme muiden meille asettavan. Ketään muuta ei varmasti kiinnosta, käytkö salilla joka päivä vai kerran viikossa. Kukaan ei taatusti ajattele sinusta yhtään sen huonompaa, jos oletkin pari kiloa painavampi kuin edellisenä kesänä. Kukaan muu ei laske juoksemiasi kilometrejä tai arvostele kotisi puhtautta. Voit siis aivan hyvin irrottautua vanhoista itsellesi luomista identiteeteistä, jos ne eivät enää palvele sinua. Voit vallan mainiosti muuttaa itseäsi ja sallia itsesi tehdä totutuista tavoista poikkeavia valintoja. Sillä nämä ovat loppujen lopuksi vain valintoja eivät pakkoja.

Asennemuutos sallivampaan mielentilaan tekee usein jo ihmeitä. Kun luopuu pakonomaisesta suorittamisesta ja sallii itselleen liikkumavaraa tekemisissään, on helpompi hengittää. Yritä kääntää pakottavat asiat ajatukseen, että saat tehdä kivoja juttuja. Kun luopuu pakkoajatuksista, voi nopeastikin saada ilon takaisin tekemiseen. Päästä siis itsesi irti mielesi kahleista ja murra pakkoajatukset. Juoksuaskeleesta voi tulla kevyt, kun harrastukseesi palaa ilo pakkoajatusten tilalle. Salitreeni maistuu taas kummasti paremmalta, kun menet treenaamaan halusta käsin pakottamisen sijaan. Vanha työkin voi muuttua mielekkäämmäksi, kun ajattelet, ettei sinun ole pakko olla kyseisessä työpaikassa loputtomiin. Ajatuksillasi on valtava merkitys!

Iloa tekemiseen!