Tasapainoa ravitsemukseen

Olen lukenut paljon ravinnosta ja jopa opiskellut muutaman kurssin urheiluravitsemuksesta Itä-Suomen yliopistossa. Ruoka ja sen vaikutukset kehoon kiinnostaa minua suunnattomasti. Ajatus siitä, että voimme ruokavalinnoillamme vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin on saanut minut perehtymään asiaan perinpohjaisesti. Tämä ei aivan aukottomasti ole kuitenkaan ollut hyvä asia, sillä valitettavasti tässäkin tapauksessa tieto lisää tuskaa.

Luin tuossa taannoin Taija ja Jani Sompin kirjat Parantava ruoka ja Parantavat rasvat, jahämmennyin hetkellisesti kirjojen annista. Sompit kirjoittavat mm. voin terveellisyydestä ja täysjyväviljojen haitallisuudesta. Uskon kyllä, että heidän ajatuksensa ovat ihan asiallisia, mutta onko ravitsemus kuitenkaan ihan niin mustavalkoista? Onko jokin ruoka-aine aukottomasti hyvä tai paha? Olemme vuosien saatossa saaneet huomata, miten ruoka-aineita arvotetaan hyvinä tai pahoina ja sitten jonkin ajan kuluttua asia käännetäänkin päälaelleen. Voita ja ns. kovia rasvoja pidettiin omassa nuoruudessani kaiken pahan alkuna ja juurena, ja sittemmin rasva onkin kääntynyt hyväksi asiaksi ketogeenisen ruokavalion suosion myötä. Ennen ketogeenisen ruokavalion nousua sokerista tehtiin pahis ja vähähiilihydraattinen ruokavalio nosti päätään. Nykyään myös vegaaninen ruokavalio on saanut suurta suosiota. Mutta onko mikään näistä trendaavista ruokailmiöistä sitten pelkästään hyvä tai paha?

Luettuani Somppien kirjoja koin hienoista ahdistusta. Enää ei saisi syödä ruisleipää, koska se nostaa kehon happamuutta. Tai perunaa, joka kuulemma aiheuttaa valtavan verensokeripiikin. Gluteiinia sisältävät viljat saavat kehomme hälytystilaan, ja keho tuntuu menevän ihan sekaisin yhdestä jos toisesta ruoasta. Mutta onko asia todella näin yksinkertaista? Itse olen vuosien saatossa kokeillut erilaisia ruokavalioita hyvää vointia etsiessäni. Olen testannut gluteenitonta, vegaanista, vähähiilihydraattista ja ketogeenistä syömistä. Mikään näistä ruokavalioista ei kuitenkaan ole tehnyt olostani auvoista. Ehkä enemminkin olen saanut lisää stressiä ja ahdistusta pyrkiessäni noudattamaan kulloistakin ravitsemusoppia kirjaimellisesti. Olenkin kaiken tämän tutkimisen ja kokeilemisen jälkeen tullut siihen tulokseen, että mikään ruoka-aine ei itsessään ole vain ja ainoastaan hyvä tai paha. Tässäkin elämän osa-alueessa toimii kultaisen keskitien sääntö: kaikkea kohtuudella. Olen ymmärtänyt, että myös sillä on suuri merkitys, miten ateriasi koostat. Jos syöt jollakin aterialla lautasellisen pelkkää perunaa, ihan taatusti verensokerisi nousee. Tai jos ruokavaliosi on kovin yksipuolinen eikä siinä ole juuri vaihtelevuutta, jäät ilman muuta paitsi tärkeistä vitamiineista ja hivenaineista. Avain tasapainoiseen ruokavalioon on siis monipuolisuus, vaihtelevuus ja kohtuus.

Oivallettuani ruokavalion tasapainon merkityksen olen päässyt irti orjallisesta ruokaideologian noudattamisesta ja ahdistuksesta. Olen rennommalla ruokailemisella saanut lisää hyvinvointia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toki olen erilaisten kokeilujen myötä löytänyt juuri itselleni sopivia ruoka-aineita ja jättänyt joitakin minulle sopimattomia pois. Mutta kaiken kaikkiaan olen löytänyt tasapainon. Voin nauttia aamuisin ruisleipäni hyvillä mielin ja syödä sokeria kohtuudella. Voin lorauttaa kahviini kauramaitoa ja sivellä leivälleni rehellistä voita ja silti, tai ehkä juuri siitä syystä, voida erinomaisen hyvin. Olenkin oivaltanut, että sallimalla itselleni ihan kaikki ruoka-aineet, voin paljon paremmin kuin tiukkoja sääntöjä noudattaessani. Kieltolistoja karsittuani olen kuin luonnostaan löytänyt juuri minulle sopivia ruokia ja itselleni toimivia tapoja syödä. Täytyy vain kuunnella omaa kehoaan herkällä korvalla ja antaa sille sellaista ravintoa kuin se kulloinkin kaipaa.

Iloisia ruokahetkiä!