Tavoitteen asettaminen voi muuttaa kaiken

Olen viimeksi osallistunut juoksutapahtumaan ennen koronaa. Pandemian iskettyä kaikki juoksutapahtumat olivat hetken aikaa tauolla ja samoin oli myös oma innostukseni treenata tavoitteellisesti. Olin osallistunut erilaisiin juoksutapahtumiin viidestä kilometristä aina sadan kilometrin polkujuoksuun ja treenannut niihin yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuoden ajan, joten tauko määrätietoisesta treenaamisesta tuli ihan tarpeeseen. Mutta miten kävi, kun päätin pitkästä aikaa asettaa itselleni tavoitteen?

Tauko tavoitteellisesta treenaamisesta oli tehnyt hyvää. Oli helpottavaa, kun ei tarvinnut suoriutua, ei tarvinnut tehdä yhtään sen enempää kuin huvitti. Jäin pitkäksi aikaa tavallaan kiinni omaksi ilokseni juoksemisen helppouteen ja huolettomuuteen eikä minun moneen vuoteen edes tehnyt mieli treenata mitenkään järjestelmällisesti. En ajatellut missaavani mitään, olinhan jo nähnyt niin monenlaista tapahtumaa ja kisaa. Tänä talvena opin kuitenkin, miten tärkeää voi tavoitteen asettaminen olla.

Olen jo pitkään haaveillut osallistuvani joskus aikaperusteiseen tapahtumaan. Ultramatkoja juostaan myös ajan perusteella eli esimerkiksi 6 tunnin ja 12 tunnin kisoja. Tällainen tapahtuma on jo useamman vuoden ollut Kaarinan keskuskentällä. Monta kertaa olen ajatellut siihen osallistuvani, mutta jotenkin olen aina myöhästynyt valmistautumisen kanssa ja osallistuminen on jäänyt. Tänä vuonna heräsin tapahtumaan kerrankin edes jollakin tavalla ajoissa. Päätin kokeilla, josko tällaisesta vanhasta kisaraakistakin saisi vielä ultraajan. Valmistautumiseen olisi aikaa vajaat 8 viikkoa, mutta siinä ajassa ehtisi kuitenkin kaivelemaan vanhaa tuntumaa esiin ja totuttaa jalkoja iskutukseen ja pitempiin lenkkeihin.

Aloitin projektini testilenkillä ennen kuin olin edes lopullista ilmoittautumispäätöstä tehnyt. Lähdin testaamaan, miltä oikeasti pitkä lenkki tuntuisi pitkästä aikaa. Olin tammi- ja helmikuun pakkasten aikana juossut vain lyhyitä lenkkejä. Päätin siis kokeilla noin kolmen tunnin lenkkiä ja 25 km matkan taittamista. Lenkki sujui helpommin kuin olin osannut toivoakaan. Niinpä ultrakärpänen pääsi puremaan ihan kunnolla. Aloin kuin huomaamatta suunnitella treenejä ja laskeskella mahdollista kilometrimäärää itse tapahtumassa. Aloin innostua!

Päätin ryhtyä noudattamaan ultramatkalle tähtäävää harjoitusohjelmaa. Pitkästä aikaa minulla oli siis treeniohjelma. En olisi ikinä uskonut, miten kivaa oli noudattaa ohjelmaa monen huvin vuoksi ja fiiliksellä tehtyjen lenkkien jälkeen. Treenaaminen ultramatkalle sisältää pitkiä rauhallisia lenkkejä maalaismaisemissa, riittävästi ravintoa ja lepoa. Koska kilometrejä tulee nyt enemmän kuin aikaisemmin minun on pakko oikeasti tehdä treenit kevyinä ja huolehtia riittävästä palautumisesta. Riittävä määrä unta ja ravintoa on aivan välttämätöntä projektin onnistumisen kannalta. Nyt ei enää voi tehdä mitään vain fiiliksellä. Miten ihanaa! Kaikki tekemiseni on saanut aivan uudenlaisen merkityksen. Enää en haahuile summanmutikassa vaan jokainen asia vie minua kohti tavoitettani. Jokainen treeni, jokainen ateria, jokainen nukkumaanmenoaika on mietitty ja jokaisella asialla on tarkoituksensa. En olisi ikinä uskonut, miten onnelliseksi tulisin kurinalaisuudesta ja määrätietoisesta tekemisestä. Miten onnellinen olen saadessani toteuttaa ohjelmaa! Tavoitteen asettaminen on muuttanut koko elämäni positiiviseen suuntaan.

Treeniohjelma ja harjoitukset ovat osoittaneet minulle, mistä olin jäänyt paitsi niinä vuosina, kun urheilin vain omaksi ilokseni fiiliksen mukaan. Olen aina nauttinut kurinalaisuudesta ja saanut tyydytystä siitä, kun onnistun treeneissäni hyvin. Vaikka koronavuosien tauko tavoitteellisesta treenaamisesta teki eittämättä hyvää, olin selkeästi kaivannut enemmän rakennetta tekemiseeni. Nyt innostus juoksemisesta kantautuu ihan kaikkeen tekemiseeni. Ruokaakin jaksan tehdä aivan erilaisella innolla, koska ravitsemuskin vie minua kohti tavoitettani. Innostus näkyy ihan eri tavalla myös työssäni. On paljon helpompi ammentaa innostusta asiakkaille, kun itse suorastaan leijuu euforiassa juoksulenkin jälkeen. Olen nyt rennompi, iloisempi ja innostuneempi äiti ja puolisokin. Tavoitteen asettaminen voi siis ihan oikeasti muuttaa kaiken!

Joskus tavoitteen asettaminen ja valmistautumiseen sitoutuminen voi tuntua pelottavalta. Mutta mikäli tavoite on asetettu sopivan haastavaksi, on valmistautuminen oleellista tavoitteeseen pääsyn kannalta. Tavoitteen asettaminen itselleen riittävän haastavaksi, mutta kuitenkin niin, että sen saavuttaminen on mahdollista, onkin oma taiteen lajinsa. Kuuta ei sentään kannata lähteä tavoittelemaan taivaalta, mutta itsensä haastaminen saa ainakin minut tuntemaan itseni olevani elossa. En vain raahaudu päivästä toiseen ja selviydy elämästä päivä kerrallaan vaan ihan aidosti koen olevani elossa. Elän ja rakastan elämääni! Ja tähän vaikuttaa huomattavassa määrin se, että päätin rohkaistua asettamaan itselleni tavoitteen.