Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuosi on vaihtunut. On aika suunnata katse kohti vuoden 2025 suunnitelmia, tavoitteita ja toiveita. Edellinen vuosi antoi paljon eväitä rakentaa suunnitelmia tälle tuoreeltaan alkaneelle ajanjaksolle, mutta aina ei uusien tuulien vastaanottaminen tapahdu ihan kivuttomasti. Ja onko ylipäätään joka vuosi muututtava ja luotava jotain uutta? Tarvitseeko uuden vuoden aina tarkoittaa uusia kujeita vai voisiko vanhatkin toimia vielä aivan hyvin?

Joulukuu oli itselläni yllättävän kiireistä aikaa. Oli töitä ja joulukiireitä. Joulun pyhinä sain vielä jonkun sitkeän flunssapöpön, joka sai mielenkin vähän matalaksi. Harmitti, kun loma meni makoillessa ja itseäni parannellessa. Toisaalta sairastelu antoi aikaa tehdä itselleni mieluisia askareita, joita en muuna aikana juurikaan ehdi tehdä, kuten palapelin rakentamista ja kirjan lukemista kesken päivää. Yritin harmituksen keskellä ottaa myös lepäilystä kaiken ilon irti, mutta vuosi 2024 ei todellakaan loppunut ihan toivotuissa tunnelmissa.

Vuoden vaihteen jälkeen on aika purkaa palapeli pois ja tarttua taas töihin. Tässä kohtaa huomaan pientä muutosvastarintaa ja toivoisin voivani viettää joulua ja joululomaa vielä vähän pidempään. En millään haluaisi riisua joulukuusta kaunistamasta kotiamme enkä millään jaksaisi tehdä uusia suunnitelmia yritykselleni vuodeksi 2025. Joskus vanhasta luopuminen ja uuteen siirtyminen tuntuu todella haastavalta. Tämä pätee ihan kaikessa tekemisessä. On helpompi roikkua vanhoissa tutuissa tavoissa kuin rakentaa uusia tottumuksia. Olivatpa vanhat siten miten toimimattomia tahansa. Vanhat tavat tulevat ikään kuin selkärangasta ilman erillistä ajatusta niiden toteuttamisesta, kun taas uudet tavat tarvitsevat keskittymistä ja monta toistoa ennen kuin ne alkavat sujua. Mutta vuosi on vaihtunut, halusinpa tai en, ja pyhätkin jo loppuneet. On vain kohdattava vanhat haasteet ja luotava uudet suunnitelmat.

Vuoden vaihteessa en yleensä katsele pelkästään tulevaan vaan tarkastelen myös kuluneen vuoden antia. Katselen mennyttä kriittisesti ja pyrin poimimaan sieltä kohokohdat, suurimmat oivallukset ja parhaimmat tavat ja rutiinit. On paljon sellaista, mikä saa jäädä edelliselle vuodelle, mutta löytyy sieltä paljon sellaistakin, mistä en koe tarvetta luopua. En siis luo itseäni kokonaan uudelleen vuoden vaihtuessa, vaan erottelen jyvät akanoista ja rusinat pullasta. Pidän hyviksi havaitut toimintatavat ja vain toimimattomat heitän romukoppaan. Tänä vuonna esimerkiksi haluan pitää kiinni siitä, että pääsen päivittäin ulos luontoon ja että ehdin rapsutella koiraani joka päivä myös kiireisen arjen keskellä. Pyrin myös nukkumaan riittävästi ja kokoamaan ateriani järkevästi ja terveyttäni edistäen. Aion siis tänäkin vuonna vaalia hyvinvointiani ja omaa jaksamistani hyviksi havaituin keinoin.

En siis koe tarvetta muuttaa koko elämääni uusiksi vain siksi, koska vuosi vaihtui. Toki viilaan tapojani niiltä osin kuin siihen on tarvetta, mutta pääpiirteittäin olen elämääni onneksi varsin tyytyväinen. Uusien tapojen istuttaminen elämään kannattaa muutenkin tehdä asteittain. Ei ole järkevää olettaa, että koko elämän kerralla muuttaminen olisi välttämättä se toimivin tapa saada pysyviä muutoksia aikaan. Joillekin se saattaa toimia, mutta luultavimmin paras tapa totutella uusiin asioihin on lisätä niitä vähitellen ja asteittain omaan elämään. Jos esimerkiksi haluaa pudottaa painoa, on rääkkitreenien ja kitudietin aloittamisen sijaan järkevämpää lähteä liikkeelle lempeästi lisäämällä ensin kasvisten määrää lautasella ja hiljalleen jättää jotakin epäterveellistä pois omasta ruokavaliosta. Liikunnan voi aloittaa ottamalla viikkoon ensin muutaman kävelylenkin ja hiljalleen lisätä itselleen mieluisia tapoja liikuttaa kehoaan. Kun aloitus on mieluisa eikä vaadi tolkuttomasti ponnistelua, tulee uusista tavoista paljon todennäköisemmin pysyvämpiä.

Toiset harrastavat uuden vuoden lupauksia ajatuksella, että lupaamalla itselleen jotakin, voi muuttaa omaa elämänsä kerta heitolla paremmaksi. Itse en usko lupauksiin. Ne ovat harvoin pysyviä. Lupausten sijaan kannattaisi ehkä mieluummin ajatella pitävänsä itsestään parempaa huolta. Vaalia omaa terveyttään ja hyvinvointiaan samalla tavalla kuin ystävä huolehtii ystävästään tai äiti lapsestaan. Hellä, salliva ja armollinen tapa suhtautua muutokseen kantaa hedelmää kauemmas kuin rankaisuihin ja uhkauksiin perustuva lähestymistapa. Kun teet valintoja rakkaudesta käsin, ovat ne varmasti toimivampia kuin rankaisemisella uhkaaminen.

Tänä vuonna ajattelin siis pitää osan vanhoista hyviksi havaituista tavoistani, mutta istuttaa rutiineihini myös uusia tapoja. En yritäkään uskotella, että kaikki on uusissa kuoseissa heti tammikuun ensimmäinen päivä, vaan annan muutoksille aikaa. Pyrin olemaan itselleni armollinen ja sallin myös muutamat lipsumiset. Yritän myös uutta vuotta suunnitellessani muistaa 80:20 säännön eli sen, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Myös tavoitteiden asettamisessa voi olla pieniä poikkeamia ja sallittuja kiertoteitä. Kaiken ei tarvitsekaan mennä kerralla maaliin, vaan välillä pienet poikkeamat alkuperäisestä suunnitelmasta voivat tuoda pelkästään hyvää piristettä suunnitelmiin.

Toivon sinulle oikein antoisaa, onnellista ja opettavaista vuotta 2025! Olkoon vuotesi täynnä iloa!