
Juoksemisessa, ja elämässä muutenkin, on toisinaan hyvä huomata olevansa muiden samankaltaisten ympäröimä. On voimaannuttavaa ymmärtää, ettei ole yksin. Varsinkin haastavien asioiden äärellä kaipaa tukea ja kannustusta samankaltaisten pulmien kanssa painineilta. Vaikka ongelma ei jaettuna katoasikaan, saa ainakin helpotusta tunteeseen, että on yksin maailmassa haasteensa kanssa. Vertaistuki onkin korvaamattoman arvokasta.
Koen välillä olevani jonkinlainen kylähullu tai kummajainen juostessani pitkin pienen kotikaupunkini teitä, polkuja ja katuja säällä kuin säällä. Välillä uhmaan tuulta ja tuiskua yksin aavoja peltoja halkovilla maanteillä. Toisinaan taas taistelen eteenpäin auraamattomilla teillä kahlaten nilkkoihin asti yltävässä lumipeitteessä. Näen toisiaan huvittuneita katseita ohikulkijoilta ja tunnen itseni ajoittain hiukan hulluksi. Tällaisissa tilanteissa onkin ollut tervetullutta nähdä somessa toisten ”hullujen” tehneen samankaltaisia suorituksia tai verrata kokemuksia jonkun juoksufanaatikon tuttavani kanssa. Näissä kohtaamisissa saan jakaa viehtymykseni juoksuhullutteluun ja tunnen itseni vähemmän pöpiksi.
Elämässä tulee toki vastaan muita paljon haastavampia tilanteita kuin naapureiden huvittuneisuus auraamattomia teitä uhmaavan juoksijan nähdessään. Meillä kaikilla on ajanjaksoja, jolloin tarvitsemme apua ja tukea läheisiltämme tai jopa ammattiauttajalta. Usein vaan emme edes kehtaa avata suutamme ongelmien ilmentyessä. Pyrimme liian usein ratkomaan asiat yksin ja päädymme monesti tekemään asioista vain entistä haastavampia. Yksin ongelmien kanssa painiessa usein niiden koko vain kasvaa ja pian pienestäkin ongelmasta on tullut valtava painajainen. Jos kuitenkin uskaltautuu avautumaan ystävälle tai jollekin muulle läheiselle, voi pian huomata, ettei haaste ehkä olekaan niin kamala kuin mitä ensin ajatteli. Voi jopa kuulla ystävän ratkaisseen vastaavaan haasteen joskus aiemmin ja saada vinkkejä, miten päästä asian kanssa eteenpäin. Vähintäänkin voi kaverin kanssa jaettu kokemus tuoda vahvistusta siitä, ettei olekaan täysin toivoton tapaus vaan muutkin painivat samanlaisten asioiden kanssa.

Vertaistukea voi hakea ystävistä ja sukulaisista tai muista läheisistä. Myös Facebook tarjoaa erilaisia ryhmiä erilaisten asioiden tiimoilta. Voit löytää apua vaikkapa uusien juoksukenkien hankintaan juoksuryhmistä tai saada tukea rankkaan pikkulapsiarkeen äideille suunnatuissa ryhmissä. Juoksuaiheiset ryhmät ovat kokemukseni perusteella varsin kannustavia, mutta harvoin siellä mennään keskusteluissa mitenkään kauhean syvällisiin aiheisiin. Ne ovatkin turvallinen ryhmä naureskella omille toilailuille kisaraporttien muodossa tai muille kommelluksille. Aina löytyy joku toinenkin juoksija, joka on kokenut vastaavaa ja ryhmän tarjoama vertaistuki tekee taatusti tehtävänsä. Syvällisempiin aiheisiin löytyy omat ryhmänsä, mutta yleensä niissäkin on kannustava ilmapiiri, jotta jokainen uskaltaa avautua omasta pulmastaan. Lämminhenkisyys onkin tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin omien haasteidensa kanssa. Avautumisesta ei ole mitään apua, jos saat osaksesi vähätteleviä tai lannistavia kommentteja.
Minulle on aina ollut helppoa puhua ja kirjoittaa niin suruista kuin iloistakin. Kaikille se ei kuitenkaan ole niin itsestään selvää. Toisille voi olla vaikea ilmaista itseään sanoin eikä julkinen keskustelu omista haasteista ole todellakaan helppoa. Silloin voi aloittaa pienestä. Voi vaikkapa soittaa kaverille ja aloitta keskustelu varovasti jostakin omaa haastetta sivuavasta aiheesta ja mennä pikkuhiljaa syvemmälle asiaan, jos se tuntuu luontevalta. Tärkeää on tietysti hakea sellainen keskustelukumppani, joka osaa olla vähättelemättä tai lyttäämättä. Aina ei omista läheisistä löydy sellaista ihmistä, ja silloin onkin parasta kääntyä ammattiauttajan puoleen. Nykyään voi löytää netistä chatteja, joissa voi keskustella vaikka ihan nimettömänä. Tärkeintä on, että avautuu jollekin. Jo se auttaa usein, että pääsee kertomaan omasta pulmastaan jollekin.
Olipa kyse sitten juoksemiseen liittyvästä asiasta tai muun elämän haasteesta, vertaistuen voima on korvaamaton. Olen saanut monet murheet kutistettua keskustelemalla niistä läheisteni kanssa. Myös juoksemisen ilon jakaminen on ollut minulle voimaannuttavaa ja vahvistanut identiteettiäni vahvana juoksijana. Usein ystävän tai juoksututtavan kanssa käyty keskustelu on tuonut minulle hyvää mieltä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saanut maailman näyttämään taas paljon paremmalta paikalta. Luota siis vertaistuen voimaan ja avaudu rohkeasti myös niistä kipeimmistä asioista. Voit yllätykseksesi huomata, ettet olekaan yksin pulmiesi kanssa.
Iloisia kilsoja!
Tilaa uutiskirje
Tilaa uutiskirje ja saa tieto uudesta blogiartikkelista ensimmäisten joukossa.
Created with ©systeme.io• Privacy policy • Terms of service