Arjen valinnat kehityksen jarruna tai tukena

Arki voi olla kaikkine kiireineen ja velvollisuuksineen varsin raskasta. On töitä, lasten harrastuksia, kotitöitä ja ties mitä mukamas pakollista, ja sen päälle olisi kiva ehtiä itsekin harrastamaan jotain ja vielä kehittyä valitsemassaan lajissa. Usein mielletään omat harrastukset vastapainoksi kiireiselle ja stressaavalle työlle, mutta jos harrastaa urheilua tavoitteellisesti, voi raskaat treenit muodostua vain lisäkuormaksi keholle ja mielelle. Arjen paketti kannattaa siis olla kunnossa, jos mielii kehittyä omassa lajissaan.

Jos arki on kovin kuormittavaa, täytyy vastapainoksi ajateltu urheiluharrastus olla kevyttä ja palauttavaa. Pitkän ja stressaavan työpäivän päälle ei ole kannata tykittää täysillä myös vapaa-ajalla. Olen nähnyt lähipiirissäni paljon sitä, että työstressiä yritetään lievittää treenaamalla täysillä kaiken muun paineen lisäksi. Usein ajatuksena on, että saa purettua ylimääräiset kierrokset kehosta ja mielestä, jos iltaisin paahdetaan täysillä lenkkipoluilla tai kuntosalilla. Tietyssä mielessä se tietysti auttaakin hetkellisesti, mutta jos pidemmän aikaa lisää itselleen kuormaa niin päivisin töissä kuin myös iltaisin harrastuksen parissa, voi olla varma, että jossain kohtaa keho ja mieli uupuvat. Meidän kehollemme kaikki kuormitus on kuormaa. Kroppa ei pysty erittelemään työstressiä urheilun tuomasta kuormituksesta.

Työstressi tai paineet työelämässä eivät toki ole ainoita asioita, joista meille kertyy henkistä taakkaa kannettavaksi. Usein myös arki perheen ja kodin hoitamisessa on haastavaa. Lapset voivat olla pieniä ja vaatia jatkuvaa huolenpitoa tai vähän isompia, jolloin heitä täytyy iltaisin kuskata harrastuksista toiseen. Myös pihatyöt ja kotiaskareet voivat tuoda stressiä. Keski-ikäiset joutuvat usein huolehtimaan myös ikääntyvistä vanhemmistaan oman arjen pyörityksen lisäksi. Jos arki töiden ulkopuolella on kovin kiireistä, voi keho olla päivittäin ylikierroksilla ja iltaisin voi nukkumaan asettuminen tuntua mahdottomalta. Noidankehä on siis valmis. Yöunet jäävät liian lyhyiksi, kehoa stressataan kellon ympäri ja sen kaiken keskellä toivotaan vielä kehitystä siinä rakkaassa harrastuksessa, jonka pitäisi palauttaa ja tuoda sitä kaivattua vastapainoa. Usein ihmiset havahtuvatkin jossain vaiheessa, että arjesta on tullut suorittamista. Se rakas harrastus on muuttunut tehtävälistan yhdeksi osaksi eikä anna enää sitä iloa ja hyvänolontunnetta, mitä se joskus on antanut. Viimeistään tässä kohtaa täytyy viheltää peli poikki.

Valitettavan monet sinnittelevät liian pitkään liiallisen kuormituksen kanssa. Ei osata vetää käsijarrusta vaan painetaan tukka putkella päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ollaan jatkuvasti väsyneitä, huonotuulisia, kireitä ja ärtyneitä. Pysähtyminen onkin vaikeaa. Varsinkin, jos on sokeutunut omalle tilanteelleen. Monet tuntuvat ajattelevan, että heidän vaan täytyy tehdä kaikki se, mitä heillä kulloinkin on tehtävälistallaan. Mutta onko todella pakko kuskata lapsia joka ilta jonnekin? Tai voisiko kodin askareiden kanssa ajatella vähän kevyempää linjaa? Pitääkö kodin olla putipuhdas jatkuvasti tai kotipihan täydessä tällingissä? Voisiko kotitöitä ehkä jakaa perheen muille jäsenille tai vaikka palkata siivoojan? Tai ehkä naapurin teinipoika voisi pientä korvausta vastaan auttaa pihatöissä. Vaihtoehtoja arjen keventämiseen on monia.

Tilanne täytyy vain kartoittaa ja pysähtyä puntaroimaan, mitkä asiat ovat oleellisia, ja mistä voisi tinkiä. Jos kaipaat apua tähän kohtaan, kurkkaapa maksuton webinaarini aiheesta TÄSTÄ.

Tänä päivänä harrastaminenkin on muuttunut tavoitteelliseksi. Nykyään ei tunnu enää riittävän, että juostaan tai käydään salilla vain omaksi iloksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhä useampi haluaa kilpailla ja saavuttaa jotakin harrastuksensa avulla. Moni puhuu itsensä haastamisesta ja voittamisesta. Mutta jos sitä oman itsensä ylittämistä joutuu tekemään jo työelämässä tai kotona arjen pyörittämisessä, riittääkö siihen oikeasti paukkuja enää siellä harrastuksen parissa? Ja onko edes millään muotoa järkevää yrittää koko ajan olla se ”paras versio itsestään”? Eikö toisiaan voisi suoriutua kohtalaisesti tai välttävästi. Kaatuuko seinät päälle, jos joulusiivouksen tekee vain 70 % maksimista? Tai onko siitä kenellekään haittaa, jos pihatöistä on tehty vain ne aivan pakolliset osat ja jätetty kukkasipuleiden istuttamiset ja rikkaruohojen kitkemiset vähemmälle?

Arjen valintoja voi siis pohtia siitä näkökulmasta, mitkä ovat oikeasti pakollista ja mitkä on tottunut suorittamaan vain sen takia, että aina ennenkin on ne suorittanut. Jos mielii kehittyä valitsemassaan harrastuksessa, on aivan välttämätöntä rakentaa arki sellaiseksi, että se tukee kehitystä ja palautumista. Toinen kysymys on tietysti se, onko esimerkiksi maratonin juoksemiseen valittu ajankohta omaan arkeen soveltuva vai voisiko raskasta urheilusuoritusta siirtää johonkin kevyempään jaksoon, jos tietää työelämässä olevan tavallista kiireisempää. Usein puhutaan harjoitusohjelman vuosikellosta, mutta ehkä sellaisen voisi laatia myös omaan arkeen ja sovittaa ne sitten yhteen. Joulukuu on tutkitusti vuoden stressaavinta aikaa, joten loppuvuoteen voisi treenit suunnitella kevyiksi ja säästää kehittävät harjoitukset sitten vaikka alkuvuoteen. Tai jos tietää omassa elämässään kevättalven olevan henkisesti kaikista raskain jakso vuodessa, ei siihen kannata ajoittaa sitä kuormittavinta treeniblokkia. Suunnitelmallisuus voi siis pelastaa niin arkesi kuin myös kehityksen lajissasi.

Omalle arjelleen ja sen kuormittavuudelle voi helposti sokeutua. Itsekin usein syytän kiirettä stressistäni, mutta aina en muista, että itse teen omat valintani arkeni suhteen. Omia valintojaan tuleekin tarkastella kriittisesti. Jos välttämättä haluaa vaihtaa jouluverhot ja silittää sukat ja alushousut, voi miettiä, mistä voisi vastaavasti luopua, jotta kokonaiskuorma ei käy uuvuttavaksi. Elämä on valintoja, emmekä me valitettavasti voi saada kaikkea. On hyvä myös muistaa, että se, mikä toimii naapurille ei ehkä itselle ole toimivin tapa. Kuuntele siis itseäsi ja tee valintasi omaa jaksamistasi kuunnellen. Jos koet jatkuvasti eläväsi jaksamisen rajoilla, on aika pohtia, mistä päästä voisit pakettia keventää. Sinä päätät, mikä juuri sinun elämässäsi on oleellisinta.

Iloisia kilsoja!